Rauno Repomies (s. 1889) on hieno mies ja ennenkaikkea poliisi. Ja hieno poliisi onkin. Oikea vanhan polven poliisi. Viinaa juo hän eikä kotonakaan hyvin mene. Vaimo vihaa eikä lapsetkaan yhteyttä pidä.^[1]Ei nykyajan poliisit enää tällaisia ole. Psykologiasta ja vastaavasta scheissestä puhuvia neitejä ovat nämä. Niinkuin tämäkin komisario Pöysti. Aina napit vastakkain ollaan Pöystin kanssa. Aina tukkanuottasilla ollaan minä ja Pöysti. Ei ole hyvä tämä Pöysti.

Pasilan poliisiaseman ylikomisario on hän. Ylikomisariolla on kontollaan paljon töitä. On paljon vastuuta. Pasilan poliisilaitoksen ylikomisario on kuin työläismuurahainen. Aina ahertaa hän. Koskaan ei periksi anna tämä. Aina jonkin pikku askareen edestä uhrautuu hän. Hieno mies on ylikomisario. Siis Repomies, Rauno Repomies. Pasilan ylikomisario. Pasila on kurjaa seutua. helvetin Helsingin esikaupunkia on se. Ei muuta nähtävää kuin rautatieasema ja Yleisradion konttori. Sellaisia ovat Pasilassa nähtävyydet. Ja Yleisradion konttorin vieressä on myös Pasilan poliisiasema. Myös se on nähtävyys Pasilassa. Ja Pasilan poliisilaitoksen ylikomisario Rauno Repomies. Hieno mies on hän.